Huumeriippuvuuden        syylliset?

Miksi ihminen käyttää huumeita? Miksi osa sairastuu riippuvuuksiin? Kenen syytä päihderiippuvuus on?
Näitä asioita pohtiessa keksimme jos jonkinlaisia, usein hyvin kaukaa haettuja selityksiä.
Ihminen tahtoo luontaisesti löytää jotain, tai jonkun ketä syyttää, silloin kun asioita on vaikea ymmärtää ja hyväksyä.
Milloin syytetään esim. perhettä ja kasvatusta, milloin kaveripiiriä ja yhteiskuntaa.

Pakonomainen päihdekäyttö, itsetuhoisuus ja rikollisuus voi ulkopuolisen silmiin näyttää omalta valinnalta, vaikka tosiasiassa ne ovat riippuvuussairauden oireita, eli sairauden sanelemaa toimintaa.

Riippuvuussairaus on tunne-elämän sairaus, joka on todistetusti aivojen neurobiologinen ja neurokemiallinen sairaus. Yleensä tunne-elämänsairaus on puhjennut jo ennen varsinaista kemiallista riippuvuutta.

Päihderiippuvuussairauden syntyyn tarvitaan alttius sairaudelle ja samanaikaisesti ympäristön olosuhteissa oleva laukaisija, sekä päihteen, joka aktivoi kemiallisen riippuvuuden.

Alttius: joko synnynnäinen (geneettinen) tai (toistuvalla käytöllä) hankittu alttius
Sairauden laukaisijat: Tunne-elämän sairauden laukaisija voi olla esim. masennus tai muu psyykkinen oire.
Päihderiippuvuuden, eli kemiallisen riippuvuuden laukaisija on aina päihde, joka kolahtaa sairaudelle alttille ihmiselle tavalla, joka aikaansaa pakonomaisen tarpeen saada lisää päihdettä, yleensä henkensä kaupalla.

Murrosiässä lähes jokaisen tunne-elämä on enemmän tai vähemmän sekaisin.

Siihen kuinka asiat yksilöllisesti etenevät sairauden puhkeamiseen, voi vaikuttaa ympäristön sattumanvaraiset olosuhteet jotka voivat olla esim.
- päihdemyönteinen kaveripiiri
- ongelmat perheessä
- ongelmat koulussa, esim koulukiusaaminen
- rakkauselämän ongelmat
- ulkopuolisuuden, erilaisuuden ja huonommuuden tunne
(Nämä kaikki ovat myös tavallisia tavallisia murrosiän oireita)

Usein mitään vakavia ongelmia ei ole edes ollut, vaan todelliset ongelmat ovat tulleet elämään vasta kun kemiallinen riippuvuus on syntynyt.

Päihderiippuvuuden näkymättömiä syitä ja näkyviä oireita on vaikea terveen ihmisen ymmärtää.
On helppo sanoa: ota itseäsi niskasta, tai tee niin tai näin, niin ongelmasi loppuvat.
Kunpa se olisikin niin helppoa. Jos olisi, tätä kauheata kärsimystä ja turhia kuolemia ei olisi.

Koska päihderiippuvuus on itsensä kieltävä sairaus, sairauden oireisiin kuuluu osana sairaudentunnottomuus. Sairastunut itse ajattelee että "hän nyt vain on tällainen huonompi versio ihmisestä ja hänen kuuluu käyttää aineita toimiakseen". Tuollaiset ajatukset ovat nimenomaan niitä sairauden oireita, jotka estävät sairastuneen vastaanottamaan apua silloin kun sairaus on vahvimmillaan.

Päihderiippuvuudesta on kuitenkin mahdollista toipua oireettomaksi, elämään hyvää "normaalia" elämää. Oireettomanakin on tärkeä hoitaa omaa tunne-elämää, sillä sairaus piilee pinnan alla lopun elämää.

Se, kuinka kohtelemme riippuvuuteen sairastuneita ihmisiä on tärkeää. Kohtelemalla sairastunutta ihmistä sairautta ymmärtämättömästi ei ole hyötyä kenellekään.

Sairauden ymmärtäminen ei myöskään tarkoita sitä, että esim. rikollisuutta ja huonoa käytöstä pitäisi hyväksyä tai "ymmärtää", vaan sitä, että terveinä ihmisinä ymmärrämme että sairauden pakonomaiset oireet ja kemian sekoittamat aivot saavat aikaiseksi kaiken pahan.

Älkää siis syyttäkö itseänne, toisianne, kasvatusta, kaveripiiriä, sairastunutta itseään tms., sillä ne eivät ole ydinsyitä sairauden puhkeamiseen ja sen etenemiseen.

Yhteiskunnan päihderiippuvuussairauden ymmärtämättömyydellä on kuitenkin merkittävä osa siihen, että apua sairauteen on vaikea saada, joten siksi sitä voi mielestäni syyttää.
Syyttely toisaalta ei itsessään kuitenkaan paranna mitään, vaan asioihin pitäisi pyrkiä saamaan muutos.

Vaikka itse kuuluisi siihen onnelliseen joukkoon, joilla ei ole syntynyt kokeiluista tai viihdekäytöstä päihderiipuvuutta, niin osalla ihmisistä kuitenkin aivot sairastuvat päihderiippuvuuteen, kun ne altistuvat päihteille. Verratkaa asiaa vaikka muihin yliherkkyyksiin. Toiset voivat syödä pähkinöitä ilman oireita, toisilla pienikin murunen voi olla hengenvaarallista. Emme ole klooneja vaan yksilöitä, jotka reagoimme eri tavalla ärsykkeisiin.

Ainoa varma keino olla sairastumatta päihderiippuvuuteen on olla koskaan kokeilematta päihteitä.
Väitän, että tänä päivänä on harvinaista etteikö koskaan elämän aikana edes kokeilisi jotain päihdettä. Etukäteen ei voi millään tietää kenen kohdalla venäläinen ruletti napsahtaa.

Haluaisin sanoa koko maailmalle: Älkää etsikö syyllisiä sieltä missä niitä ei ole, vaan opetelkaa ymmärtämään mistä päihderiippuvuussairaudessa on oikeasti kysymys. Tehkää kaikkenne auttaaksenne näitä ihmisiä parantumaan kauheasta sairaudestaan tarjoamalla heille oikea-aikaista, yksilöllistä tukea ja hoitoa.