Elämänkoulun valkolakki
Tänään iso päivä
Oon oppinut elämästä todella paljon viimisen 2v aikana. Traumoista, traumanhoidosta, kivusta, nuorten pahasta olosta ja siitä paskasta tavasta, miten tämä yhteiskunta kohtaa nuorensa - tai siis ei kohtaa.
Lääkkeet tungetaan jokaiselle käteen ja siitä se helposti lähtee, turrutus. Tunteettomuus. Sekakäyttö. Addiktio. Elämän tuhoutuminen. Valon himmeneminen ja kuolema.
Muutaman viikon aikana on pienessä läheisten ryhmässämme vanhemmat haudanneet ja elvyttäneet lapsiaan. Tämä on tosi, mitä lehdistä et lue. Mä luen ja kuulen joka päivä.
Joka neljäs päivä kuolee joku nuori huumeisiin. Jonkun lapsi. Ihan tavallisia lapsia. Ihan tavallisista perheistä.
Kaikki yrittävät saada apua jota ei ole tarjolla.
Kohtaamisesta ei hoitajilla tunnu olevan minkäänlaista käsitystä. Eikä päihdehoidosta, jossa ongelma lopulta on paljon muuta kuin päihde.
Voin sanoa, etten yhtäkään narkomaania katso enää samalla tavalla. En häpeä tai katso alaspäin yhtäkään käyttäjää.
En ole nähnyt mitään niin vakavaa ja voimia vievää taistelua kuin huumemaailmasta pois pääseminen. Joudut rukoilemaan apua ja taistelemaan järjestelmää vastaan uudestaan ja uudestaan.
Me emme saaneet apua koskaan järjestelmän kautta. Se vei vain lähemmäs hautaa. Lisää lääkkeitä.
Siksi onkin todellinen ihme tänään juhlia "mun tyyppiä" 6kk puhtaana. Suuri kunnioitus rohkeudesta, työstä ja inspiraatiosta mitä olet tehnyt.
Kiitos, että kuljet mun rinnalla. Saat mut uskomaan ihmeisiin ja siihen, että Ihan jokaIsella on mahdollisuus.
En tiedä huomisesta, mutta juuri tänään on näin ja suuri kiitollisuus siitä.
Toivon, ettei kukaan vanhempi häpeäisi nuorensa huumeiden käyttöä. Häpeä on tämän sairauden pahin vihollinen. Häpeään ei ole syytä.
Toisten lapset saa valkolakkeja, käyvät töissä, saavat lapsia.
Nämä nuoret kohtaavat huumemaailman ja kuoleman hengittämässä niskaa joka päivä. He kohtaavat jatkuvan väkivallan uhan itseään ja läheisiään kohtaan - sairauden rumimmillaan. He kohtaavat uuden samanlaisen päivän, samat haasteet ja saman kauheuden, silti jaksavat toivoa, että joku päivä jossain on vielä valoa.
Ethän ole yksi niitä joka pitää heitä mitättöminä ja arvottomina. He saavat tuntea sitä tarpeeksi muutenkin.
Ole yksi niistä joka sanoo, että mä uskon suhun. Sä olet rakastettu.
Tämä 6kk puhtaana on mun mielestä suurempi saavutus kuin yksikään työpaikka tai yliopistotutkinto.