Kiitos vertaistukiryhmälle

Tämä meidän kaikkien ryhmä on paikka johon voi aina tulla niissä kotikalsareissa. 
Istua hetkeksi tai kietoutua lämpimän viltin sisään turvaan. Koskaan ei tarvitse miettiä kuinka sanansa asettaa.
Ja jos haluaa vain olla hiljaa, ei kukaan kirjoita kieroon.

Yhdessä me itkemme paskan ulos niin ettei kukaan saa enempää kuin toinen. Yhdessä me surun jaamme ja jokainen ottaa siitä palasta juuri sen verran kuin jaksaa sinä päivänä kantaa. Yhdessä myös nauramme kyyneleet silmissä mustan huumorin kietoutuessa sisällemme niin että välillä unohtuu itse asia. Yhdessä me olemme periksiantamattomia ja valmiita taistelemaan läheistemme ja toistemme puolesta. Yhdessä me kaikki olemme valmiita antamaan itsestämme että toisella on parempi olla.

Meitä on täällä pitkiä ja lyhyitä, ohuita ja paksuja. Meitä on täällä kaupan kassalta mutkan kautta kirjastoon ja sieltä suoraan johtoportaaseen. Vaikka me kaikki olemme niin kovin erilaisia, meitä yhdistää yksi asia. Me kaikki haluaisimme elää sitä tavallista elämää, ilman pelkoa, surua, huolta.
Me haluaisimme elää elämäämme ilman huumeita. Mutta kuten usein kuulee, kaikkea ei saa mitä haluaa.

Onneksi meillä on tämä ryhmä.
Kiitos kaikki vertaiset.