Koko totuus siitä, minkälaisten perheiden lapsista tulee narkomaaneja

Media esittää usein päihderiippuvaisia siitä näkökulmasta, että ne nuoret, jotka kokeilevat ja käyttävät huumeita, ovat pääosin perheistä joissa päihdekäyttö ja rikollisuus on ylisukupolvinen elämäntapa. Huumeiden käyttäjä esitellään lapsuuden perheen uhrina, sellaisessa valossa, että lukijoiden empatia herää ja lukija muodostaa ajatuksen "ei ole ihme jos käyttää huumeita paetakseen pahaa oloaan".

Näissä jutuissa asiantuntijat jakavat vanhemmille vinkkejä ja ohjeita joilla lapsi ei edes kokeile huumeita. "Ole läsnä ja vietä aikaa lapsesi kanssa. Kysy mitä hänelle kuuluu. Tutustu lapsesi kavereihin. Kannusta ja kuljeta harrastuksiin.
-Vain 15 min. päivässä voi ehkäistä lapsesi huumeiden käytön".

Vaikka sitä ei suoraan kirjoitettaisikaan, niin artikkeleista muodostaa helposti kuvan, että tavallinen työssä käyvä perhe on turvassa huumemaailmalta, jos he toteuttavat normaalia vanhemmuutta antaen lapselle aikaa, rajoja ja rakkautta, sekä mahdollisuuden harrastaa.

Joskus jotkut rohkeat vanhemmat tulevat esiin julkisuuteen ja kertovat että heillä on tavallinen perhe, jossa ongelmat alkoivat kun lapsi alkoi käyttämään huumeita ja sairastui päihderiippuvuuteen. Että eivät erottaneet lapsen pahaa oloa normaalista murrosiästä. Tai että eivät huomanneet lapsen/nuoren päihdekäyttöä ollenkaan pitkään aikaan, koska lapsi osasi peittää sen niin hyvin. Tai että hakivat apua lapsen masennukseen/muihin ongelmiin, mutta eivät saaneet kuin korkeintaan lääkityksen.
Tiedän, että aika moni lukija kuitenkin sisimmissään ajattelee, että "kyllä siellä perheessä kuitenkin jotain vikaa on oltava, ei lapsi muuten ala itsetuhoisesti käyttämään päihteitä".

Yksinkertainen tosiasia kuitenkin on, että toisille päihteet ei vain sovi siitä syystä, että heillä on joko synnynnäinen, tai säännöllisestä päihdekäytöstä syntynyt alttius sairauteen nimeltä päihderiippuvuus. Etukäteen ei voi varmuudella tietää kenen kohdalla esim. geeniperimän tuoma alttius aktivoi riippuvuussairauden.

Enkä minä sitä tosiasiaa tietenkään väheksy, että tottakai perheillä on suuri vastuu ja merkitys lapsen kasvatuksessa. Mutta mikään kasvatus ja vanhempien läsnäolo ei voi poistaa synnynnäistä tai käyttämällä hankittua alttiutta sairastua riippuvuuteen.
Ainoa 100-prosenttinen keino olla sairastumatta riippuvuuteen on se, ettei koskaan edes kokeile päihteitä.
Kuinka vaikeata se onkaan yhteiskunnassamme, jossa päihteiden käyttö on normaalia ja jossa etenkin huumemyönteisyys on kasvusuunnassa.
Maailma muuttuu ja nykyään huumeita käytetään hyvin yleisesti nk. viihdekäytössä.

Onneksi suurin osa ihmisistä ei sairastu riippuvuuteen, vaikka lähtökohdat olisivatkin kuinka huonot, tai vaikka kokeilisi tai käyttäisi päihteitä säännöllisesti. Valitettavasti kuitenkin liian moni sairastuu, sillä sairauteen on hyvin vaikea saada apua ja se aiheuttaa sanoinkuvaamatonta kärsimystä sekä sairastuneelle että heidän läheisilleen. Puhumattakaan siitä leimasta jolla päihdekäyttäjä perheensä kanssa yhteiskunnassamme tuomitaan.

Olen vuosien varrella tavannut satoja tavallisia vanhempia, joiden lapsi on sairastunut vakavaan päihderiippuvuuteen. Suurin osa, itseni mukaan lukien, ei ikinä olisi kuvitellut että tämä kohtalo osuisi omalle kohdalle. Luulin, että kasvatuksellani olisin ohjannut lapseni pysymään erossa haitalliselta päihdekäytöltä, sekä normaaliin elämään.

Nykyään tiedän päihderiippuvuuden olevan sairaus, johon voi sairastua taustoista ja lähtökohdista, tai kasvatuksesta huolimatta. Toivoisin, että juuri tätä näkökulmaa tuotaisiin enemmän esille mediassa. Toki senkin olen oivaltanut, ettei koko totuus myy yhtä hyvin, kuin surulliset tarinat käyttäjistä, joiden vanhemmat ovat kohdelleet lapsiaan kaltoin, tai jopa opettanut lapsensa huumeita käyttämään. Näistä ikävistäkin lapsuustraumoista ja kohtaloista tietenkin saa ja pitää kirjoittaa, mutta yleistämistä pitää välttää, sillä se johtaa riippuvuussairauden synnyn syiden väärin ymmärtämiseen ja valheellisen turvallisuuden tunteeseen siitä, että kaikki on hyvin, kunhan vaan noudatan normaalia vanhemmuutta.

Heille vanhemmille, jotka edelleen kuvittelevat että omalla erinomaisella kasvatuksellaan estävät lapsensa eksymästä huumemaailmaan, toivotan tervetuloa Kondiksen huumeidenkäyttäjien läheisten vertaistukiryhmään, jos tämä sittenkin napsahtaa omalle kohdalle.
Täällä meitä on muitakin, jotka niin olemme joskus ajatelleet.