Läheisriippuvuutta ja mahdollistamista?

Mahdollistamisen ja oikean auttamisen eroista keskustellaan paljon.
Joskus jopa väitellään siitä, että onko oikein auttaa narkomaanilastaan lainkaan, vai pitäisikö hänet hylätä kokonaan, kunnes hän ottaa vastuun itsestään ja raitistuu. 

Rajojen laitto ja etäisyys silloin, kun se on välttämätöntä oman jaksamisen tai turvallisuuden vuoksi, on kuitenkin ihan eri asia kuin selän kääntäminen tai hylkääminen.

Puhumme myös läheisriippuvuudesta, ikäänkuin kaikki mitä (äidin) vaistoilla teemme auttaaksemme, olisi haitallista.

Rakkaus ei koskaan ole haitallista, päinvastoin.
Joskus suurinta rakkautta on se, että laitamme lastemme päihdepersoonille tiukat rajat, tai että otamme siihen etäisyyttä. 

Läheisriippuvuus ei ole rakkautta. Se on sairastunut ja haitallinen tapa, jossa elämme elämäämme ja tunteitamme sairastuneen kautta. Unohtaen kokonaan, että olemme itse vastuussa omasta elämästämme, tunteistamme ja ennenkaikkea omasta jaksamisestamme. 

Läheisriippuvuutta on myös se, että kuvittelemme voivamme vaikuttaa ja muuttaa sairastunutta sillä, kuinka itse käyttäydymme häntä kohtaan. Esimerkiksi holhoamalla, ohjaamalla, kiukuttelemalla, loukkaantumalla, vetoamalla häneen, tai vaikkapa lahjomalla ja kiristämällä häntä. 

Mikään ei kuitenkaan ole loppupelissä käsissämme. 

Joskus toipumisen ihme tapahtuu riippumatta siitä mitä teemme, tai emme tee. 

Joskus sellainen apu, jonka tarkoitus on pitää hengissä siihen saakka, että herää oma halu toipumiseen, ei olekaan mahdollistamista, vaan suurinta läheisen rakkautta. 

Joskus, vaikka teemme kaikkemme auttaaksemme, emme silti saa palkinnoksi lapsemme toipumista. 

Muistakaa läheiset, että ei ole yhtä oikeaa tapaa toimia, sillä kaikki on yksilöllistä. 
Älkää vertailko omia toimintatapojanne liikaa siihen kuinka toinen tekee, sillä jokaisen tilanne on erilainen.

Tehkää niinkuin sydämenne sanoo, sillä olette itse vastuussa niin omista toimistanne, kuin omasta jaksamisestanne.

Toimikaa kuitenkin päihdesairautta ymmärtäen.
Tämä tarkoittaa sitä, ettette anna päihdepersoonan manipuloida itseänne. 
Ettette anna käyttäjälle rahaa. Että pidätte huolen omista yöunistanne ja siitä, että jaksatte huolehtia itsestänne, muusta perheestä, työstänne ja harrastuksistanne.

Pitäkää huoli siitä, että kykenette kokemaan mielihyvää, iloa ja rakkautta siitä huolimatta, että läheisenne on sairastunut äärimmäisen vakavaan, hoitamatta ennenaikaiseen kuolemaan johtavaan sairauteen. 

Etukäteen ei voi tietää mihin päihdesairaan elämä vie ja että kuinka kauan siihen kestää.