Rämesuon pitkospuilla

ERÄS ISÄ TILITTÄÄ TUNTEMUKSIAAN AHDISTUKSESTA JA VOIMATTOMUUDESTA

"Tämän kirjoitin reilu vuosi sitten poikani lusiessa tuomiotaan vankilassa. Hänet oli juuri hakattu siellä, koska oli Suboxone korvaushoidossa ja jotkut vangit yrittivät häneltä tätä lääkettä kiristää.
Meillä kotonakin ahdistus & voimattomuus nousivat taas pintaan. Toivottavasti saatte vähän silloisesta mielentilastani kiinni - saunatuokiosta versoi seuraavanlainen teksti:

Puhelu kaukaa Pohjanmaalta.
Nyt on syksy taas ja kylmyys tuntuu kaikkialla. Se jäätää ja kuristaa, olen kuin marionetti ilman ohjaajaa; joku epäpätevä epeli vetelee raajoista mutta en reagoi, en välitä. Kaikki merkittävä tapahtui jo kauan sitten.

Menen pikkuruiseen saunaan, istun alalauteelle ja kiedon kädet tiukasti polvieni ympärille. Olen lämmössä, takaisin äitini kohdussa, maailmalta suojassa valkoisten kaakeleiden ja haapapaneelien muovaamassa poterossa.

Teräksenharmaan kiukaan huokauksista saunan tummaan lasioveen piirtyy vesihöyryisiä kosteuden aiheuttamia puroja, kuin pieniä polkuja. Poluista muodostuu mosaiikki, tuijotan sen kuvioita ja tuijotan elämää.

Vastavoimana Van Morrison mystifioi taustalla, musiikki soluttautuu syvälle ja aivojen synapsit rätisevät dopamiinimyrskyssä, minä taiteilen armottoman rämesuon pitkospuilla. Pysynkö lankulla vai kiskoudunko usvaan ja hyisen hetteikön viileään ikuisuuteen?

 "I wanna rock your gypsy soul" -kertsi ei jätä rauhaan. Enkä ole ikinä käynyt Pohjanmaalla."