SE TULEE KUIN SALAMA

"Se tulee kuin salama, iskee koko voimalla.

En kerennyt mitään tehdä kun olin jo palanut liikaa.
Se repii minusta kuoret ja sisukset mustaksi.
Kunnes olen aivan paljas. 

Sydämeni on revitty hajalle.
Tuska, itku, epätoivo, huoli, suru, ikävä.

Ne kaikki saan kokea yhä uudestaan.
Ne eivät poistu mihinkään.

Hapuilevin sanoin yritän hakea apua.
Väsynein jaloin kuljen etsimässä pelastusta.

Istun ja ymmärrän kuinka pieni olen.
Ei minua kukaan huomaa, ei näe, ei kuule vaikka huudan.

Joku vahingossa koskee sormiini ja minä tartun epätoivoisena vain huomatakseni että se meni jo.
Laitan käteni ristiin, toivoen, uskoen ja luottaen vain nähdäkseni ettei ole mitään.

Teen suuria tekoja, kävelen pois.
Teen vielä suuremman teon, pyyhin kyyneleet ja kovetan palaneen sydämeni ja huomaan vain että teeskentelen.

Kukaan ei anna edes pientä armoa.
Että voisin hetken nukkua rauhassa, ilman pelkoa.
Että voisin herätä ilman huolta.
Että voisin hengittää.

Minä jatkan minun tietäni.
En ole yksin tällä tiellä, mutta me kaikki olemme yhdessä yksin.
Eikä kukaan tiedä kuinka tämä päättyy.

Siihen asti minun sydämeni on palasina enkä tiedä saanko koskaan mitään ainetta millä voisin korjata kaiken.
Minun elämäni on helvettiä."

Huumeidenkäyttäjän äiti