Tositarinoita Kondiksen kynästä
Julkaisemme alla läheisten kirjoituksia ja ajatuksia siitä, miltä tuntuu kun oma, rakas läheinen sairastuu huumeriippuvuuteen.
T
JULKAISEMME ERÄÄN RYHMÄMME LÄHEISEN KIRJOITUKSEN VIIDEN VUODEN TAKAA:
Narkki, narkkari, nisti - mitä näitä nyt on.
"Minunkin lapseni on sellainen, tai näyttää mahdollisesti tulevan sellaiseksi. "
" Minä olen äiti, suurella sydämellä. Olen rakastanut, olen tehnyt virheitä. Olen itkenyt, nauranut, huutanut, kannustanut, tsempannut, lohduttanut, valittanut, kasvattanut, mutta ennenkaikkea olen rakastanut. Narkillakin on nimi, hänellä on tausta."
Hänellä on äiti/isä, joka kaikkensa on yrittänyt tehdä, niillä voimavaroilla mitkä on annettu. On ollut lapsuus: on jokavuotiset koulukuvat hymy suussa ja pilke silmäkulmassa. On ollut taitoja ja lapsuuden iloja, uteliaisuutta, kavereita sekä huolettomuutta.
Jos minä voisin maailmalle huutaa, huutaisin: "Se narkkikin on jonkun lapsi, on jonkun rakas!" Miten voisi ymmärrystä levittää. Olisinko minä millainen ilman lasta joka käyttää huumeita? Olisinko ihminen, joka ajattelisi, tuolla se narkki menee. Aivan kuin hän ei muuta olisi.
Vaikka hän on sairas, ennenkaikkea hän on paljon paljon muuta.
KONDIKSEN KYNÄSTÄ 13.9.2023
JULKAISEMME ERÄÄN RYHMÄMME LÄHEISEN KIRJOITUKSEN TEEMALLA: Tämä on koko yhteiskunnan asia, haluamme tai emme.
Tästä olen halunnut kirjoittaa jo kauan. Kuka tahansa voi ostaa Telegrammin, puhelimen suositun sovelluksen, kautta huumeita eivätkä nuoret ja lapset tarvitse mitään henkkareita siihen, eikä myyjää kiinnosta kenelle myy. Mitään pyhää ja arvokasta ei näillä markkinoilla ole, jota ei olisi lupa rikkoa
Kynnys kokeiluun ja käyttöön on madaltunut Suomessa olemattomaksi. Käyttöön, joka vie lapselta kaikki mahdollisuudet kasvaa ja kehittyä ja johtaa nopeasti tielle, josta vain hyvin harva palaa.
Hyvin tavallisetkin perheet ovat vaarassa eikä tässä auta yhtään syyllistäminen ja pään kääntö puskaan.
Meiltä on hajoamassa perheet ja koko yhteiskunta valon nopeudella, tulevaisuuden toivomme kun nämä lapset viedään meiltä.
Kauppatapahtuman yhteydessä tapahtuu usein väkivaltaa ja myyty aine on usein jatkettu vielä vaarallisimmilla aineilla, eikä tällaisesta voi ilmoittaa yhtään mihinkään seurauksien pelossa.
Nuoren keho ei mitenkään voi kestää näitä eikä näiden aineiden yhteisvaikutuksia.
Kuinka moni vanhempi vaatii tarkistaa lapsen puhelimen kun kerran puhelimen laskunkin maksaa?
Kuinka moni vanhempi edes tajuaa mitä on tapahtumassa? En todellakaan syytä heitä koska tätä ei voi kukaan käsittää.
Vanhemmat ja perheet tarvitsevat kiireellistä tukea ja apua tällaisessa viidakossa.
Lasten ja nuorten kuuluu saada kuulla meiltä läheisiltä, mitä elämä on huume ja päihdehelvetissä, jossa tämän "viihdekäytön" glamour himmenee äkkiä.
Minä olen luullut jo kaiken nähneeni, mutta tässä pelissä on aina pohja jonka alta löytyy uusi kellari lisää hirveitä ja raadollisia asioita.
Minä olen nähnyt lapseni persoonan muuttuvan, unelmien hajoavan, nuoreni kavereiden haudattavan, olen lapseni hengen pelastanut useaan otteeseen, kotini on hajonnut, huumediilerit ovat minuakin uhanneet, olen nähnyt oikeudenmukaisuuden vaihtuvan rikoksiin ja niin paljon muuta, josta voisi tehdä useita toiminta elokuvia ja monta synkkää draamaelokuva ja tämä on kuitenkin yhä useamman perheen reality show oikeasti.
Rinnakkaistodellisuus, jonka kanssa ei voi selvitä ilman vakavaa koko perheen sairastumista.
Tiedän itse olevani hyvin sairas ja silti ylpeä itsestäni. Tämä vie ihan kaiken ja silti elämästä tulee pitää kiinni niin hyvin kuin suinkin osaa.
Takana on helvetti ja edessä maraton.
En halua näitä mokkasiineja kenellekään ja jos voisin, veisin turvaan jokaisen lapsen Suomessa.
Meidän pitää pystyä Suomessa parempaan, eikä mitä läheisiä saa jättää yksin.
Tämä on koko yhteiskunnan asia, haluamme tai emme.
Tämän sodan vaikutuksilta ei säästy kukaan enää suoraan tai vähintään epäsuorasti.
Tämän sodan hintalappu on suurempi kuin mikään uuden hallituksen säästöbudjetti voi ikinä tuoda.
Näistä asioista ei kukaan halua kuulla, mutta tiedän että minun pitää silti kertoa näistä, vaikka tekisin ihan jotain muuta jos voisin kääntää pään pensaaseen.
Älä sinäkään käännä.
Alla olevassa videossa Kondiksen Maria Thélen kertoo minkälaista elämä on, kun perheessä on huumeriippuvainen lapsi.
JÄÄHYVÄISET
Jälleen yksi suru-uutinen. Alla äiti Minnan jäähyväiskirjoitus kuolleelle pojalleen, yksi niistä monista jäähyväisistä:
NIIN PALJON TUSKAA
Kirjoittanut: Minna Viman Os Ojala
Niin paljon tuskaa
Paksuja kyyneleitä
Verenmaku huulilla sanottuja sanoja
Mutta aina minä olen Sinua rakastanut
Ensihetkestä lähtien suojellut ja rakastanut
Nämä menneet vuodet
ovat muuttaneet minua
Opettaneet ettei kukaan muu
ihmiselle minuksi voi muuttua
Vain itsen on se askel otettava
Tänään olet nuori aikuinen...
ERÄÄN ÄIDIN KIRJOITUS
Kondiksen kynästä
Julkaisemme alla erään ryhmämme äidin kirjoituksen.
"Minusta on haikeahkolla tapaa kaunista se, kuinka moni huumeidenkäyttäjän läheinen jalostuu rankkojen ja surullisten läheiskokemusten kautta inhimillisemmiksi ja paremmiksi ihmisiksi.
Näemme maailman totuudet eri tavalla kuin muut. Nöyrtymisen kautta olemme oppineet ymmärtämään...
MINÄ ANNAN SINULLE YHDEN NEUVON
"Riippuvuuden saadessa valtaa, voimaa ja otetta omasta lapsesta, olemme me läheiset pahimmillaan vuositolkulla tehneet kaikkemme ja vähän ylikin auttaaksemme lastamme lopettamaan ja raitistumaan. Vähitellen alamme tajuta että tekemisillämme ei ole vaikutusta huumeriippuvaiseen lapseemme. Koemme myöskin konkreettisesti sen, että huumeriippuvaisen...